Torstain konsertissa kuultiin aivan poikkeuksellinen urkukonsertto. Päälimmäisenä siitä jäi mieleen ajatus, että tämä on kuultava uudelleen. Musiikkitalon urkujen valmistuttua toivon kuulevani mm. tämän urkukonserton soitettavan siellä. Orkestraatio oli urkujen sointia tukeva: urut, jouset, harppu, patarumpu, virvelirumpu ja kellopeli.

Tibor Bogányin johtamistyöskentely oli ihaltavaa. Yhteistyö orkesterin ja urkurin kanssa oli saumatonta, ja konsertin jälkeen sain Briggsiltä kuulla, että kapellimestarin lyönti oli ”suomalaisittain selkeää”. Hän hehkutti useaan otteeseen Jorma Panulan elämäntyötä suomalaisen kapellimestarikoulutuksen hyväksi.

Musiikinjohtajalla pitää olla nuotti päässä ei pää nuotissa.

Jorma Panula

Muut konsertissa kuullut teokset olivat W.A. Mozartin 25. sinfonia sekä Zoltán Kodályn Galantalaiset tanssit. Näissä orkesteri pääsi loistamaan kapellimestarin ansiosta. Kyseinen Mozartin sinfonia on tunnettu Amadeus-elokusta, mutta se kuulosti vastalöydetyltä, tuoreelta sekä kertomisen tuskaa ja kiihkeyttä täynnä. Kodályn tanssit olivat kapellimestarin spesialiteettia. Teoksen tuttuus kävi ilmi siitä, että Bogányi johti sen ulkoa. Tämä vapautti hänet nuotin ikeestä. Sinfonietta on kulkemassa oikeaan suuntaan kunhan rahoituksesta ei tingitä, ja taiteelliselle johtajalle annetaan mandaatti tehdä vapaasti töitä.